Olen saanut kaiken, mitä olen pyytänyt - niin hyvässä kuin pahassa. Ja vielä enemmän. 

Onko vähän liian rajusti sanottu? Olenko ylpeä? Nenäkäs?

Ei se tarkoita kuitenkaan, että elämäni olisi pelkkiä ruusuja ja vaahtokarkkeja. Vastoinkäymisiä on niin kuin muillakin. Olen ottanut kaikki vaiheet elämässäni vastaan enkä haluaisi muuttaa mitään. Olen tällainen juuri kaikkien vastoinkäymisten takia. Tiedän, millaista on, kun mikään ei suju ja lunta tulee tupaan ovista ja ikkunoista. Tiedän tunteen, kun kukaan ei arvosta, kiusataan ja mitätöidään. Olen kiitollinen kaikista "tilanteistani", koska juuri niiden takia tiedän olevani onnellinen ja etuoikeutettu tämänhetkisessä elämässäni. Huomisestahan kukaan ei tiedä. 

Kun minut vuosia sitten pelastettiin tanssilattian reunalta tylsistymästä ja hurmattiin upealla tanssitaidolla, sain, mitä olin pyytänyt. Olin pitkään ajatellut, millaisen miehen haluaisin - kiltin, huolehtivaisen, herrasmiehen, ahkeran, aktiivisen, aidon ja kaikkein tärkeinpänä hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen. 

Olen pienestä tytöstä asti sanonut haluavani viisi lasta. En tiedä, mistä luku on tullut, mutta näin vastasin kyselyihin. Kun aloitimme perheen perustamisen ukkokultani kanssa, saimme tiedon, ettemme voi saada lapsia. Olemme viallisia niin sanotusti. Elämä kouluttaa. Monien vaiheiden jälkeen ja lääketieteen voimallisella avustuksella saimme pikkuapina YKKÖSEN viiden vuoden "harjoittelun" jälkeen.  Pari vuotta harjoiteltiin jälleen ja saimme pikkuapina KAKKOSEN. 

Kun ammattilaiset ovat antaneet tuomionsa, sitä yleensä uskoo, mitä on sanottu. Olen sen verran itsepäinen, että toivoin ja pyysin hiljaa mielessäni pikkuapina KOLMOSTA. Vastoin kaikkia ennusteita, bingovoitto KOLMONEN tuli iloksemme ihan itsestään kahden vuoden kuluttu. Koska sitä saa mitä tilaa, pikkuapina NELONEN yllätti kahden vuoden kuluttua. 

Olin onnellinen kaikesta yltäkylläisyydestä. Perhe kasassa ja näillä mennään. Elämä kuitenkin yllättää ja neljän vuoden jälkeen pikkuapina VIITONEN yllätti meidät iloisesti. Tästä voi siis vetää johtopäätöksen, että aina ei kannata uskoa ammattilaisia. Kannattaa uskoa itseensä ja pyytää. Kannattaa nähdä lopputulos ja uskoa siihen. 

Elämä kulkee raiteillaan. Mitä tahansa se heittää eteeni - positiivista tai negatiivista, kiitän joka päivä perheestäni ja kaikesta hyvästä ympärilläni. Kiitollisuus kantaa ja vetää puoleensa lisää hyvää. Mottoni voisi siis olla:"Pyydä niin saat." 

p.s. onhan meillä vielä pikkuapina KUUTONEN ukkokultani edellisestä liitosta - kasvanut ja asunut meidän kanssa. Minun demoversio lasten kasvatuksesta. Olen erittäin ylpeä KUUTOSESTA ja kiitollinen hänelle mahdollisuudesta olla äitipuoli.